Tiivistelmä
Aktiivinen synnytys aiheuttaa käytännön jännitteen äidin energiatason ylläpitämisen ja aspiraation kannalta merkityksellisen mahan jäännössisällön rajoittamisen välille, koska merkittävä osa synnytyspotilaista voi edelleen täyttää ”high risk” -mahalaukun sisällön kriteerit paastosta huolimatta ja koska konteksti sekä interventiot voivat viivästyttää mahan tyhjenemistä.[1, 2] Kliinisissä tutkimuksissa ja synteeseissä suun kautta tapahtuvan nauttimisen salliminen synnytyksen aikana ei yleensä huononna tärkeitä synnytyksen päätetapahtumia, kun taas hiilihydraatti-pitoiset juomat voivat vähentää äidin nälkää ja vastasyntyneen hypoglykaemiaa, mutta lisätä äidin ja vastasyntyneen hyperglykaemiaa.[3, 4] Toteutettavuuden mahdollistava tekninen oivallus on, että pH-sensitiivinen alginate–pectin-enkapsulaatio voi tehostaa mahan varhaista tyhjenemistä terveillä ihmisillä tehdyissä bolus-tutkimuksissa (esim. 21 ± 9 min enkapsuloidulle vs 37 ± 8 min polymeeriselle ja 51 ± 15 min monomeeriselle), muodostaen samalla ohimenevän mahan geelin, joka ei jää vatsaan 60 minuutin kohdalla MRI-tutkimuksissa.[5–7] Tämän näyttöpohjan perusteella synnytyksenaikainen hiilihydraattihydrogeeli vaikuttaa mekanistisesti mahdolliselta strategialta toimittaa hiilihydraattia pyrkien samalla välttämään pitkittynyttä residenssiä mahassa, mutta se edellyttää synnytyskohtaista turvallisuuden varmistamista ultraäänellä kvantifioitujen mahan sisällön päätetapahtumien avulla sekä nimenomaista glykeemistä turvallisuusseurantaa, koska synnytykseen liittyviä tuloksia ja aspiraation päätetapahtumia ei ole suoraan vahvistettu hydrogeeli-kirjallisuudessa ja harvinaisia komplikaatioita on edelleen vaikea sulkea pois.[2, 8, 9]
Synnytyksenaikainen bioenergeettinen ongelma
Toimitettu kliininen näyttöpohja perustelee synnytyksenaikaista hiilihydraattien antoa ensisijaisesti äidin mukavuuteen ja vastasyntyneen glukoosiarvoihin havaittujen vaikutusten kautta, eikä näissä otteissa suoraan kvantifioidun synnytyksenaikaisen energiankulutuksen kautta.[3, 4] Suuressa vertailussa, jossa vastakkain olivat hiilihydraatti-pitoiset ja vähähiilihydraattiset juomat epiduraalisynnytyksen aikana, runsashiilihydraattinen saanti vähensi subjektiivista nälkää (mediaani 3 [IQR 2–5] vs 4 [2–6]) ja vähensi vastasyntyneen hypoglykaemiaa (1.0% vs 2.3%; RR 0.45, 95% CI 0.21 to 0.94), mutta lisäsi äidin hyperglykaemiaa (6.9% vs 1.9%) ja vastasyntyneen hyperglykaemiaa (9.2% vs 5.8%), ilman tarvetta erityishoidolle.[4] Tämän mukaisesti Cochrane-tyyppinen synteesi ei löytänyt tilastollisesti merkitseviä eroja rajoitus- ja saantistrategioiden välillä keisarileikkauksen (RR 0.89, 95% CI 0.63 to 1.25), operatiivisen alatiesynnytyksen (RR 0.98, 95% CI 0.88 to 1.10) tai 5-minuutin Apgar-pisteiden <7 (RR 1.43, 95% CI 0.77 to 2.68) osalta.[3]
Keskeinen suunnitteluongelma ei siis ole vain ”tarjota hiilihydraattia”, vaan ”tarjota hiilihydraattia tavalla, jolla vältetään ei-hyväksyttävät huiput (hyperglykaemia) samalla kun ei huononneta mahan tyhjenemistä ja aspiraation kannalta merkityksellistä jäännöstilavuutta.”[2, 4, 10] Tätä kehystä vahvistaa systemaattinen näyttö, jossa todetaan, että suun kautta tapahtuva saanti synnytyksen aikana ei merkittävästi muuttanut mahan tyhjenemisaikaa tai oksentelun ilmaantuvuutta useimmissa mukana olleissa tutkimuksissa (≈6/7 tutkimusta; 86%), kun taas aspiraatio-oireyhtymä on liian harvinainen, jotta koottu data olisi ratkaisevaa.[8, 10]
Viivästyneen mahan tyhjenemisen patofysiologia synnytyksessä
Synnytykseen liittyvät mahan fysiologian mittaukset osoittavat, että sekä farmakologiset että peripartum-kontekstiin liittyvät muuttujat voivat merkittävästi muuttaa tyhjenemiskinetiikkaa ja jäännöstilavuuden sijaismuuttujia.[11, 12] Käynnissä olevassa synnytyksessä yksittäinen lihaksensisäinen metoclopramide-annos siirsi mahan tyhjenemisen puoliintumisaikaa 141 minuutista (placebo) 51 minuuttiin ja lisäsi tyhjenemisnopeutta tilastollisesti merkitsevällä erolla 20 minuutista eteenpäin, mahan sisällön keskivolyymin ollessa 30 minuutin kohdalla 362.9 mL (metoclopramide) vs 567 mL (kontrolli).[11] Erikseen tarkasteltuna synnyttävillä naisilla, joita tutkittiin vakioiduissa olosuhteissa, epiduraalianalgesia liittyi lyhyempään aterian jälkeiseen mahan tyhjenemisaikaan (197.5 ± 27.2 min epiduraalilla vs 220.9 ± 29.2 min ilman).[12]
Kliinisesti käyttökelpoinen ”täyden vatsan” seulontamenetelmä synnytysanestesiassa on antrumin mahan ultraääni, jossa selinmakuulla mitatun mahan antral area (GAA) -arvon raja-arvoja raportoitiin aspiraation kannalta merkittävien mahan nestetilavuuksien havaitsemiseksi (esim. >0.4 mL/kg arvolla 387 mm² ja >1.5 mL/kg arvolla 608 mm², spesifisyyden ollessa 94% jälkimmäiselle).[2] Tärkeää on, että raskaana olevilla potilailla tehty koottu arvio raportoi ”high risk” -tilan (määritelty mahan jäännössisällöksi >1.5 mL/kg tai Perlas-luokaksi 2) maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi 4% (95% CI 1% to 6%) jopa standardikäytännöillä, mikä osoittaa vähemmistöryhmän, jolle mikä tahansa suun kautta annettava formulaatio voisi olla vaarallisempi tai vaatia lisätoimenpiteitä (esim. stratifiointia tai kuvantamista).[1]
Mekanistinen data varoittaa myös, että liian hidas pilkkoutuminen/vapautuminen voi lisätä mahan retentiota: rotilla progressiivisesti hitaasti vapautuvat alginate-pohjaiset starch-mikropallot lisäsivät mahan starch-retentiota 2 tunnin kohdalla 5.1%:sta 17.4%:iin eri formulaatioiden välillä.[13] Toisaalta hiilihydraatin tyyppi voi muuttaa varhaista tyhjenemistä: terveillä vapaaehtoisilla, jotka nauttivat 12.5% liuoksia, phytoglycogen tyhjeni nopeammin kuin maltodextrin 45 ja 90 minuutin kohdalla (molemmat p = 0.01), vaikka ero ei ollut enää merkitsevä 120 minuutin kohdalla.[14]
Kliininen näyttö suun kautta tapahtuvasta saannista synnytyksen aikana
Satunnaistettujen ja havainnoivien näyttösynteesien perusteella suun kautta tapahtuvan nauttimisen salliminen synnytyksen aikana vaikuttaa laajasti non-inferioriselta tärkeimpien synnytystulosten osalta, mikä tukee turvallisen ja siedettävän hiilihydraattien toimitusjärjestelmän kliinistä uskottavuutta.[3, 10] Erityisesti koottu näyttö ei löytänyt tilastollisesti merkitseviä eroja keisarileikkauksessa, operatiivisessa alatiesynnytyksessä tai matalissa 5-minuutin Apgar-pisteissä eri saantistrategioiden välillä (kuten toimitetussa meta-analyyttisessä otteessa todettiin).[3] Eräässä lisätutkimuksessa dystokian ilmaantuvuus oli 36% vs 44% (OR 0.71, 95% CI 0.46 to 1.11), eikä muissa toissijaisissa päätetapahtumissa tai haitallisissa maternaalisissa/neonataalisissa komplikaatioissa ollut merkittäviä eroja.[15]
Metaboliset kompromissit vaikuttavat kuitenkin todellisilta ja formulaatiosta riippuvaisilta: hiilihydraatti-pitoiset juomat vähensivät nälkää ja vastasyntyneen hypoglykaemiaa, mutta lisäsivät äidin ja vastasyntyneen hyperglykaemiaa suuressa epiduraalisynnytystutkimuksessa, mikä korostaa, että synnytyksenaikainen hiilihydraattialtistus tulisi suunnitella hallitsemaan glukoosin ilmaantumista sen sijaan, että pelkästään maksimoitaisiin sen saanti.[4] Eräs toinen mekanistinen ”ravitsemuksen rakenteistamisen” merkki on, että ionisesti geeliytyvä alginate-esikuormitus vähensi glykemia-AUC-arvoa 52% verrattuna vertailuvalmisteeseen, mikä tukee konseptia, jonka mukaan mahansisäinen rakenteistaminen voi vaimentaa glykeemistä altistusta, vaikka otteen data ei olekaan synnytyskohtaista.[16] Lopuksi potilaskeskeiset tulokset voivat olla merkityksellisiä käyttöönoton kannalta: ”erittäin tyytyväinen” suun kautta tapahtuva saanti liittyi nopeampaan kohdunsuun avautumisnopeuteen (esim. 2.4 cm/h aktiivisessa vaiheessa vs 1.25 cm/h) ensisynnyttäjillä verrattuna tyytymättömiin ryhmiin, mikä motivoi maittavuuden ja siedettävyyden huomioimista käytännön suunnittelurajoitteina mille tahansa hydrogeeli-matriisille.[17]
Turvallisuutta koskevat johtopäätökset pysyvät harvinaisuuden vuoksi rajoitettuina: koottu data ei riittänyt arvioimaan Mendelson’s syndrome -oireyhtymää, mikä tekee välttämättömäksi käyttää aspiraation sijaismuuttujia (esim. mahan ultraäänitilavuus) translationaalisissa tutkimuksissa sen sijaan, että luotettaisiin erittäin harvinaisiin kliinisiin tapahtumiin.[2, 8]
Reologia ja mahan tyhjeneminen
Ihmisillä tehdyt mahan tyhjenemistutkimukset osoittavat, että osmolaliteetti ja hiilihydraattimuoto (monomeeri vs polymeeri; geeli/enkapsulaatiotila) voivat hallita tyhjenemiskinetiikkaa, joskus tavoilla, jotka ovat suoraan merkityksellisiä hydrogeeli-suunnittelulle.[5, 18, 19] Esimerkiksi viskoosi, selvästi hypotoninen geeliä muodostava hiilihydraattijuoma (62 mosmol/kg) tyhjeni nopeammin kuin kohtalaisen hypertoninen matalaviskositeettinen glucose-polymeerijuoma (336 mosmol/kg), mediaaniaikojen ollessa 17.0 vs 32.6 minuuttia, ja hiilihydraatin siirtyminen ohutsuoleen oli suurempaa ensimmäisen 10 minuutin aikana (31.8 g vs 14.3 g).[18] Erillisessä vertailussa korkealla hiilihydraattipitoisuudella glucose-polymeeriliuos (188 g/L; 237 mosmol/kg) tyhjeni nopeammin (t1/2 64 ± 8 min) kuin isoenergeettinen monomeerinen glucose-liuos (188 g/L; 1300 mosmol/kg; t1/2 130 ± 18 min), mikä tukee ajatusta, että vapaan monomeerisen glucose-määrän vähentäminen (ja/tai efektiivisen osmolaliteetin alentaminen) voi nopeuttaa mahan tyhjenemistä joissakin olosuhteissa.[19]
Hiilihydraattipitoisuuden vaikutukset voivat olla vaihekohtaisia ajan myötä: 20 g/L glucose-liuos tyhjeni samalla nopeudella kuin vesi, kun taas nopean tyhjenemisen ensimmäisen 10 minuutin jälkeen korkeammat glucose-olosuhteet (40–60 g/L) tyhjenivät hitaammin kuin vesi.[20] Sakeuttamisaineen valinta ja mikrorakenne voivat myös muuttaa tyhjenemistä pelkän bulkkiviskositeetin ulkopuolella: eräässä tutkimuksessa raportoitiin, että agar nopeutti proteiinien tyhjenemistä mahasta ja että tyhjenemisnopeus voi vaihdella sakeuttamisaineen tyypin mukaan, vaikka raportoidut viskositeetit olisivat noin 1800 ± 1000 mPa·s useilla paksunnetuilla kaavoilla.[21]
Tätä taustaa vasten Maurten-tyyppiset alginate–pectin-järjestelmät tarjoavat konkreettisen enkapsulaatioparadigman: terveillä miehillä, jotka saivat 500 mL bolus-annoksia, enkapsuloitu maltodextrin–fructose yhdessä sodium alginate ja pectin kanssa (ENCAP; 732 mOsmol/kg; 180 g/L hiilihydraattia; suhde 1:0.7) tyhjeni nopeammin (21 ± 9 min) kuin kapseloimattomat polymeeriset (37 ± 8 min) ja monomeeriset (51 ± 15 min) kontrollit, pienemmillä jäännöstilavuuksilla 30 ja 60 minuutin kohdalla (esim. 193 ± 62 mL vs 323 ± 54 mL 30 minuutin kohdalla ENCAP vs MON).[5, 22] Ehdotettu mekanismi on pH-sensitiivinen hydrogeelin muodostuminen joutuessaan kosketukseen mahahapon kanssa, mikä on linjassa tutkimustekstin suorien väitteiden ja in vivo -kuvantamisnäytön kanssa, joka osoittaa geelin muodostuvan pian nauttimisen jälkeen.[6, 22]
Suorituskykyyn ja hyödyntämiseen liittyvät tulokset ovat kuitenkin kiistanalaisia: kohtuullisilla nauttimisnopeuksilla (70 g/h) sodium alginate ja pectin lisääminen ei vaikuttanut eksogeenisen glucose-oksidaatioon verrattuna isokaloriseen juomaan, ja meta-analyysissä ei löydetty eroa suorituskyvyssä, hiilihydraattien oksidaatiossa tai veren glucose-pitoisuudessa verrattuna isokaloriseen kontrolliin sodium-alginate-juomakirjallisuudessa.[23, 24] Tämä ristiriitainen näyttö on tärkeää synnytyksenaikaisen translation kannalta, koska se osoittaa, että ensisijainen peruste hydrogeeleille synnytyksessä tulisi olla ennustettava mahan käsittely ja turvallisuus, eikä oletettu ylivoimainen ”toimitus lihakseen” tai parantuneet oksidaation päätetapahtumat.[9, 23, 24]
Reologiset suunnittelutavoitteet synnytyksenaikaiselle hydrogeelille
Puolustettavissa olevan synnytyksenaikaisen hydrogeelin tavoiteprofiilin on oltava samanaikaisesti linjassa (i) ultraäänellä mitattavien aspiraatioriskirajoitteiden, (ii) pH-sensitiivisen enkapsulaation varhaista tyhjenemistä nopeuttavan näytön ja (iii) kliinisen näytön kanssa, jonka mukaan hiilihydraattialtistus voi muuttaa äidin/vastasyntyneen glykemiaa.[2, 4, 5] Alla oleva taulukko muuntaa kvantitatiivisen näytön alustaviksi suunnittelutavoitteiksi ja raja-arvoiksi, joita voidaan testata empiirisesti synnytyskohtaisissa tutkimuksissa.
Mitään ”tavoitetta”, joka viittaa tiettyyn synnytysturvalliseen hiilihydraattien toimitusnopeuteen tunnissa, ei voida perustella toimitetuista otteista, koska synnytyskohtaista oksidaatiota tai annos-vaste-näyttöä ei ole sisällytetty tähän; tätä on siksi käsiteltävä avoimena parametrina, joka on vahvistettava empiirisesti glykeemisessä seurannassa (äiti ja vastasyntynyt).[4, 23]
Ehdolla oleva formulaatioarkkitehtuuri
Heikko, ohimenevä mahan geeli
”Weak-gel”-konsepti voidaan ankkuroida MRI-karakterisoituun järjestelmään, jossa on 0.2% polysakkarideja kokonaismäärästä alginate:pectin-suhteessa 60:40 ja 14% sulavaa hiilihydraattia maltodextrin:fructose-suhteessa 1:0.7. Järjestelmä oli nautittaessa Newtonian (6.5 ± 0.9 mPa·s) ja muodosti geelin pH-arvossa 3.4, ja MRI-näyttö osoitti geelin muodostumisen 15 minuutin kohdalla ja geelin puuttumisen 60 minuutin kohdalla.[6] Tämä arkkitehtuuri on yhteensopiva hiilihydraatin nopean diffuusion kanssa geelin läpi (70% ulkoisesta pitoisuudesta 10 minuutissa), mikä on toivottava ominaisuus, jos synnytyksen fysiologia ajoittain hidastaa mahan tyhjenemistä, koska se vähentää riippuvuutta erittäin aikariippuvaisista hajoamisvaiheista ravintoaineiden saatavuuden osalta.[6]
Varhaiseen tyhjenemiseen optimoitu enkapsulaatiojuoma
ENCAP-malliin perustuva arkkitehtuuri käyttää sodium alginate ja pectin -yhdistelmää enkapsuloimaan hiilihydraatin pH-sensitiivisen hydrogeelin sisään happamassa mahassa, ja ihmisillä tehdyssä bolus-tutkimuksessa tämä strategia lyhensi ajan 21 ± 9 minuuttiin verrattuna polymeerisiin ja monomeerisiin vertailuvalmisteisiin, samalla kun se alensi jäännöstilavuuksia 30–60 minuutin kohdalla.[5, 22] Tämä konsepti on houkutteleva synnytyksenaikaiseen käyttöön nimenomaan siksi, että se pyrkii välttämään pitkittynyttä mahan retentiota hitaasti vapautuvan varaston luomisen sijaan, ollen linjassa synnytysanestesian aspiraatioriski-kehyksen ja ultraäänellä määriteltyjen riskirajojen kanssa.[2, 5]
Calcium-ristisilloitusvariantti (esim. ionisesti ristisilloitettu alginate) on mekanistisesti uskottava, mutta tuo mukanaan stabiilisuusasteen haasteen: ristisilloittava calcium voi vapautua nopeasti hapossa ja osittain vaihtua sodium-ioneihin tai sekvestroitua fosfaatin toimesta suoliston kaltaisessa väliaineessa, mikä voisi heikentää matriisia ja vaarantaa hallitun käyttäytymisen mahan ja suoliston välisessä siirtymässä.[25] Tämä riski on linjassa simuloitujen ruoansulatustulosten kanssa, joiden mukaan Ca2+-leikattu geelirakenteinen emulsio voi kokea noin 10-kertaisen laskun G′-arvossa korkean monovalenttisen kationipitoisuuden ympäristöissä, mikä viittaa herkkyyteen in vivo odotettavissa olevalle ionisille olosuhteille.[26]
Turvallisuus, aspiraatioriski ja siedettävyys
Turvallisuusarvioinnin tulisi keskittyä mitattaviin sijaismuuttujiin ja yleisiin haittavaikutusreitteihin harvinaisten kliinisten tulosten sijaan, koska koottu data ei riittänyt arvioimaan Mendelson’s syndrome -ilmaantuvuutta useista tutkimuksista huolimatta ja koska ”high risk” -mahalaukun sisältö voi säilyä vähemmistöllä raskaana olevista potilaista.[1, 8] Mahan ultraääni voi operatiivistaa aspiraatioriskin hallintaa käyttämällä GAA-raja-arvoja, jotka on kytketty tilavuuksiin >0.4 mL/kg ja >1.5 mL/kg, mahdollistaen stratifioinnin ennen annostelua ja annoksen jälkeisen farmakodynamiikan seurannan siitä, lisääkö hydrogeeli jäännöstilavuutta yli näiden rajojen.[2] Tämä on erityisen merkityksellistä, jos jokin formulaatio lisää viskositeettia tai puolikinteää käyttäytymistä, koska viskositeetti ja matriisirakenne voivat pidentää mahan tyhjenemistä joissakin ruokamatriiseissa, vaikka toiset rakenteistetut järjestelmät voivat nopeuttaa tyhjenemistä riippuen osmolaliteetista ja mikrorakenteesta.[18, 27]
Ruoansulatuskanavan siedettävyyden näkökulmasta systemaattinen näyttö viittaa siihen, että suun kautta tapahtuva saanti synnytyksen aikana ei merkittävästi muuttanut mahan tyhjenemisaikaa tai oksentelun ilmaantuvuutta useimmissa mukana olleissa tutkimuksissa, mikä tukee huolellisesti suunniteltujen saantiprotokollien toteutettavuutta, mutta ei takaa minkään tietyn hydrogeeli-reologian tai bolus-koon siedettävyyttä.[10] Koska runsashiilihydraattiset juomat lisäsivät äidin hyperglykaemiaa ja vastasyntyneen hyperglykaemiaa suuressa tutkimuksessa, turvallisuusseurannan on sisällettävä äidin glucose- ja vastasyntyneen glucose-päätetapahtumat, ja formulaation tavoitteiden tulisi sisältää nopean glukoosin ilmaantumisen välttäminen, mikä voisi pahentaa hyperglykaemiaa, säilyttäen samalla hyödyt nälän ja vastasyntyneen hypoglykaemian osalta.[4]
Lopuksi, mitä tahansa yhteisvaikutusstrategiaa prokinetiikan kanssa tulisi käsitellä vertailukohtana/benchmarkina eikä oletettuna vaatimuksena: metoclopramide nopeutti merkittävästi tyhjenemistä käynnissä olevassa synnytyksessä (puoliintumisaika 141:stä 51 minuuttiin), tarjoten vertailukohdan sille, miltä ”kliinisesti merkittävä nopeutuminen” voisi näyttää, mutta hydrogeeli-kohtaisia vuorovaikutuksia ei ole vahvistettu toimitetuissa otteissa.[11]
Translationaalinen tiekartta ja merkittävät epävarmuustekijät
Vaiheittainen kehitysohjelma on perusteltu, koska hydrogeeli-väitteet muun kuin geeliytymisen osalta ovat ”pitkälti testaamattomia” merkityksellisissä kirjallisuusotteissa ja koska suora synnytyskohtainen näyttö hydrogeelin mahan käsittelystä, aspiraation sijaismuuttujista ja maternaalis-neonataalisista metabolisista tuloksista puuttuu tässä esitetystä hydrogeeli-näytöstä.[9] Lisäksi katsausotteessa todetaan, että näyttö kaupallisesti saatavilla olevan MD+F-hydrogeelin mahan tyhjenemisen nopeuttamisesta levossa rajoittuu raporttiin, mikä korostaa tarvetta toistaa ja laajentaa mahan tyhjenemisen mittauksia eri konteksteissa.[28]
Toteutettavissa oleva translationaalinen sekvenssi, joka perustuu viitattujen lähteiden mitattaviin päätetapahtumiin, on:
- Ehdolla olevien formulaatioiden in vitro- ja ex vivo -karakterisointi, keskittyen pH-laukaisemiin geeliytymiskynnyksiin (esim. geelin muodostuminen pH-arvossa 3.4), nauttimista edeltävään viskositeettiin (esim. Newtonian ~6.5 ± 0.9 mPa·s) ja hiilihydraattien diffuusiokinetiikkaan (esim. 70% ulkoisesta pitoisuudesta 10 minuutissa).[6]
- Mahan tyhjenemistutkimukset ei-raskaana olevilla ihmisillä alkuvaiheen turvallisuus/suorituskykyseulontana käyttäen vakiintuneita vertailukohtia ja päätetapahtumia (esim. jäännöstilavuudet), ENCAP-tyyppisten tavoitteiden (21 ± 9 min) ja jäännöstilavuuden vähennysten ollessa benchmarkeja.[5, 22]
- Raskauden loppuvaiheen tutkimukset, joihin lisätään mahan ultraääni aspiraation sijaismuuttujien päätetapahtumille (GAA-kynnykset >0.4 ja >1.5 mL/kg) ja osallistujien stratifiointi, koska osalla voi olla korkean riskin mahalaukun sisältö paastosta huolimatta.[1, 2]
- Aktiivisen synnytyksen toteutettavuustutkimukset, joissa yhdistyvät (i) mahan ultraäänipäätetapahtumat, (ii) oksentelun/regurgitaation seuranta ja (iii) hiilihydraatti-pitoisen juomatutkimuksen informoimat äidin ja vastasyntyneen glykeemiset päätetapahtumat (hyperglykaemia/hypoglykaemia-kompromissit).[2, 4]
Keskeisiä ratkaistavia epävarmuustekijöitä ovat muun muassa se, säilyttääkö pH-sensitiivinen enkapsulaatio varhaisen tyhjenemisen etunsa synnytykseen liittyvissä olosuhteissa (kipu, opioidit, antasidit, vaihteleva mahan pH/tilavuus), ja parantaako mikään mahansisäinen rakenteistaminen merkittävästi kliinisesti tärkeitä synnytyskokemuksen tuloksia lisäämättä hyperglykaemian riskiä.[4, 5, 9]
Johtopäätökset ja arvio
Toteutettavuusperusteet synnytyksenaikaiselle hiilihydraattihydrogeelille ovat vahvimmat, kun se kehystetään mahan käsittely- ja turvallisuusteknisenä ongelmana suorituskyvyn parantamiseen tähtäävän ehdotuksen sijaan, koska vertaileva näyttö osoittaa usein, ettei oksidaatiossa, suorituskyvyssä tai veren glucose-pitoisuudessa ole eroa verrattuna isokalorisiin kontrolleihin urheiluravitsemuskontekstissa varmistetusta geeliytymisestä huolimatta.[9, 23, 24] Fysiologiset ja synnytysanestesiadata osoittavat, että mahan tyhjenemistä voidaan merkittävästi nopeuttaa synnytyksessä metoclopramide-lääkityksellä ja se voidaan kvantifioida ultraääni-GAA-kynnysarvoilla, jotka on kytketty aspiraation kannalta merkityksellisiin tilavuuksiin, kun taas epidemiologinen synteesi osoittaa, että vähemmistö raskaana olevista potilaista täyttää korkean riskin mahan sisällön kriteerit paastosta huolimatta.[1, 2, 11] Kliiniset synnytystutkimukset ja synteesit viittaavat siihen, että suun kautta tapahtuva saanti ei huononna tärkeitä synnytystuloksia, mutta runsashiilihydraattiset juomat luovat kliinisesti merkittävän glykeemisen kompromissin (vähemmän nälkää ja vastasyntyneen hypoglykaemiaa, mutta enemmän äidin ja vastasyntyneen hyperglykaemiaa).[3, 4]
Lopullinen arvio: hiilihydraattipohjaisen, pH-laukaiseman alginate–pectin-hydrogeelin kehittäminen tukemaan synnytyksenaikaista hiilihydraattien saantia pyrkien samalla välttämään viivästynyttä mahan tyhjenemistä on uskottavaa ja testattavissa, ja ihmisillä saatu data osoittaa enkapsuloitujen juomien nopeamman varhaisen mahan tyhjenemisen ja ohimenevän geelin läsnäolon; kuitenkin synnytyskohtainen turvallisuuden varmistaminen ultraäänellä määriteltyjen jäännöstilavuuden päätetapahtumien ja ennalta määriteltyjen glykeemisten turvallisuuskriteerien avulla on välttämätöntä ennen kliinistä käyttöönottoa, koska suoraa synnytysnäyttöä hydrogeeli-formulaatioista ei ole vahvistettu toimitetuissa otteissa eikä harvinaisia aspiraatiotuloksia voida sulkea pois olemassa olevan kootun datan perusteella.[2, 4–6, 8, 9]